Naamarit on riisuttu - sinisilmäisyyden aika on ohi

Venäjän johdon riisuttua naamarinsa Venäjä toimii useilla tavoin kansainvälisen oikeuden ja sopimusten vastaisesti. Siksi on aivan välttämätöntä, että me täällä Suomessakin tarkastellaan sinänsä varsin hyvässä kunnossa olevaa kriisinkestävyyttämme systemaattisesti ja kriittisesti. Sinisilmäisyyteen ei ole nyt lainkaan varaa.

Euroopan unionia on usein kritisoitu siitä, että se puuttuu lainsäädännössään toisarvoisiin pikkunippeleihin. Nyt Eu:ssa on kuitenkin herätty maailman tilanteeseen ja kriisinkestävyyden eteen tehdään sielläkin töitä. Euroopan unionin uuden kyberturvallisuusdirektiivin eli NIS 2 -direktiivin tarkoituksena on vahvistaa EU:n yhteistä ja jäsenvaltioiden kansallista kyberturvallisuuden tasoa yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiksi katsottujen sektoreiden ja toimijoiden osalta velvoittamalla jäsenvaltiot asettamaan direktiivin soveltamisalaan kuuluville toimijoille velvoittavia riskienhallintatoimia kyberturvallisuushäiriöiden varalta. Niin sanottu CER-direktiivi (Critical Entities Resilience Directive) puolestaan tähtää yhteiskunnan kriittisten palvelujen häiriönsietokyvyn parantamiseen eli resilienssiin.

Kyseiset direktiivit viedään kansalliseen toimeenpanoon kansallisella lainsäädännöllä ja molemmat lait ovat paraikaa Eduskunnan käsittelyssä. Nykyinen hallitus on oman ohjelmansa mukaisesti parantamassa kriisinkestävyyttä useilla eri tavoilla. Hallitus on äskettäin antanut eduskunnalle esityksen, jolla asetetaan venäläisten kiinteistökaupat Suomessa täyskieltoon. Tavoitteena on kaikin keinoin vahvistaa Suomen ja suomalaisten turvallisuutta, ja tämä esitys on yksi palanen tässä kokonaisuudessa. Ei voida hyväksyä sitä, että Suomea yritetään horjuttaa esimerkiksi kiinteistöomaisuuden avulla. Myös suunnitelma kriittisen infrastruktuurin tietojen avoimesta jakamisesta arvioidaan uudelleen, sillä ei ole viisasta helpottaa sabotointityötä julkisella infratiedolla.

Paljon on siis viireillä kansainvälisellä ja kansallisella tasolla turvallisuutemme vahvistamiseksi. Samanlainen ryhtiliike tulisi tehdä myös hyvinvointialueella, kunnassa ja kodeissa, sillä aikaisempi sinänsä varsin hyvä työ ei välttämättä ole riittävää voimakkaasti muuttuneessa maailmassa. Kansalaisten palveluiden ja joka kodin turvallisuuden kannalta on olennaista, että poliittiset päättäjät kohdentavat riittävät raha- ja henkilöstöresurssit varautumis- ja turvallisuustyöhön, ja että varautumiskoulutus- ja harjoitustoimintaa tehostetaan nykyisestä. Kodeissa hyvä lähtökohta on 72 tunnin omavaraisuus. Kun paine ulkopuolelta on kasvanut, pitää omaa toimintaa vastaavasti jatkuvasti parantaa. Siitä varautumisessa on pelkistäen kyse – ennakoinnista, ennaltaehkäisystä ja jatkuvasta parantamisesta uhkaa vastaavasti.  Tämä on tehtävä yhdessä ja tässä työssä haluan olla mukana. Siksi olen ehdolla huhtikuun alue- ja kuntavaaleissa.

Tuomo Repo

Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen Varautuminen ja turvallisuuslautakunnan jäsen